Tänään perhekerhossa askarreltiin silkkipapereista taideteokset lapsen nimen ensimmäisen kirjaimen mukaan. Lapset rutistelivat silkkipaperipaloista pieniä nyttyjä. Me vanhemmat taiteilimme liimalla lapsemme etukirjaimen kartongille, johon lapset saivat liimata silkkipaperinyttyjä. Meidän 1v 7kk neitonen askarteli tällaisen:
Hih, eivät ne palat ihan nytyiksi asti päässeet, mutta minusta taideteoksesta tuli kaunis! :) Kun lapsi askartelee, sen tulisi mielestäni näyttää siltä, että sen on tehnyt lapsi eikä aikuinen. Jotkut hyvää tarkoittavat vanhemmat rajoittavat huomaamattaan lapsen luovuutta: askarteleminen tapahtuu joko täysin mallin mukaan tai aikuinen voi esimerkiksi tässä esimerkkiaskartelussa viimeistellä silkkipaperirutistuksen ja liimata nytyn oikealle paikalleen. Myös askartelusta aiheuttamaa sotkua olen kuullut joidenkin valittavan. Miksi? Kuka silloin oikeastaan askarteleekaan? Miksi lapsille ei voisi antaa vapautta kokeilla ja sotkea? Lapsilla on kuitenkin paljon ideoita ja mielikuvitusta päässään. Eivät he opi, ellei heidän anneta kokeilla. Ei liimausten ole pakko olla suorassa. Lopputuloksen ei pidä olla kopio aikuisen tekeleestä vaan lapsen oma luova lopputulos, se on kaunista. Lapsen mielikuvitukseen ja luovuuteen tulisi suhtautua iloiten ja ymmärtäen. Siihen itse ainakin pyrin.
Älä taannu aikuiseksi.
Kehitä itseäsi: kasva lapseksi.
"Minne hävisikään kaikki nuo ajattelijat,
joita kaikki lapset alunperin ovat."
- Carl-Gustaf Lilius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti